Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Kirjoittajalta Saara Auvinen

Unelmasta totta: omasta koirasta virallinen avustajakoira

Unelmasta totta: omasta koirasta virallinen avustajakoira

Yli kahden vuoden panostus palkittiin eilen, kun Uuno läpäisi vaativat avustajakoiratestit ja valmistui viralliseksi avustajakoiraksi. Koulutusrupeama on ollut erittäin antoisa, vaikkakin myös melkoisen haastava, joten jännitys oli eilen huipussaan – ainakin minulla, Uunolla taisi olla enemmän palkkionakit mielessä. Sain erityismaininnan kauniista koiran ohjaamisesta ja kontaktista. […]

11 arjen itsestäänselvyyttä, jotka eivät ole sitä vammautuneelle

11 arjen itsestäänselvyyttä, jotka eivät ole sitä vammautuneelle

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea pidät arjessasi itsestäänselvänä, etkä edes sen kummemmin ajattele asiaa? Juu, en minäkään – en ainakaan ennen vammautumistani. Listasin alle arkisia asioita, joita moni meistä pitää itsestäänselvyyksinä, mutta jotka eivät niitä vammaiselle välttämättä ole. Arjen askareet Yksi tälläinen on kaupassa asiointi, […]

Siloiteltu somemaailma

Siloiteltu somemaailma

Kun Facebook lanseerattiin vuonna 2006 suurelle yleisölle, tuli sosiaalinen media osaksi lähes jokaisen elämää. Kuvallinen käyttäjäprofiili mahdollisti helpon yhteydenpidon ystäviin, erilaisiin yhteisöihin oli helppo liittyä mukaan ja tieto tapahtumista levisi nopeasti. Koko maailma aukesi kertaheitolla ja tarjosi käyttäjilleen jotain ihan uutta. Muistatko sinä, millainen oli ensimmäinen päivityksesi Facebookiin? Tai ketkä olivat ensimmäiset kaverisi siellä?

Sosiaalisen median eri kanavissa vietetään paljon aikaa. Kuka etsii sieltä mitäkin ja seikkaillessaan somessa jokainen rakentaa huomaamattaan oman kuplansa. Algoritmit arvailevat tehokkaasti haluttua lopputulosta ja muokkaavat ympäristön käyttäjän oletettuihin tarpeisiin sopivaksi. Maailma oli hetken auki, mutta supistuu hiljalleen omanlaisekseen.

Sosiaalinen media pursuaa mahdollisuuksia. Jokaisella meistä on mahdollisuus nostaa itsensä kunkuksi tai kuningattareksi ja avata upeaa elämää omalle verkostolle postaamalla päivittäin toistaan upeampia tekstejä ja kuvia. Kun kuulijakunta on suuri, voi viisas vaikuttaa sanoillaan tai hakea vertaiskokemuksia. Joku ehkä kysyy ratkaisuja arjen ongelmiin ja jotkut edelleen päivittävät rehellisiä kuulumisia omille tuttavilleen, sen vuoksi sinne kai joskus mentiinkin? Iso joukko on vain hiljaa, kahlaa uskollisesti fiidit päivittäin, mutta ei koskaan kerro itsestään mitään tai kommentoi toisten juttuja.

Milloin viimeksi pohdit mitä seuraamiesi henkilöiden elämässä oikeasti tapahtuu? Onko profiilikuva kuinka tuore, millaisia julkaistut kuvat ja päivitykset ovat, ja kuinka usein niitä julkaistaan? Tai kuka oikeasti tekee kanavan somepäivitykset? Reaaliaikaisesti vai suunnitellusti ajastamalla?

aivovamma ei näy päällepäin

Itselläni on muutama sometili ja blogi. Osan pidän yksityisenä lähipiirilleni ja ystävilleni, muutamat kanavistani ovat julkisia ja niiden tavoitteena on vaikuttaminen. Sosiaalisen median kanavat mahdollistavat blogiteksteilleni laajan jakelun.

Onnettomuuteni jälkeen Yleltä otettiin yhteyttä ja pyydettiin haastattelua. En tiennyt mihin maailmaan astuin, kun artikkeli levisi kulovalkean tavoin.  Kerroin tarinani ja siitä lähti muutoksen tie: “Taisteluni tukijoukot 431 671 lukijaa”. Media kiinnostui, juttuja tehtiin paljon. Löysin paljon kohtalotovereita ympäriltäni.  Ymmärsin pian, että tässä minulla on mahdollisuus herättää yhteiskunnallista keskustelua vammautuneisiin liittyvissä asioissa. Aloin vaatimaan julkisesti tapaturmaisesti vammautuneiden oikeuksia  ja melko nopeasti myös päättäjät kiinnostuivat asiasta: “Kansanedustaja tarttui hevosen selästä pudonneen Saaran tapaukseen.” Laajempi poliittinen vaikuttaminen alkoi tuolloin. Agendalla on pitkä lista asioita, joiden puolestapuhujana ja kasvoina haluan toimia.

Halu on loistava motivaattori, mutta toimintakyky todellisuudessa on eri juttu. Yltiöpäinen optimismi vie jaksamiseni säännöllisesti äärirajoille ja sen yli. Kun mieli ja toiminta eivät synkkaa, on lähipiirini kovilla. Ylinopeuden seuraukset vaikuttavat pitkään lamaannuttavasti, akkuni latautuvat niin hitaasti.

aivovamma väsymys

 

Motivaationi vaikuttaa on suuri ja palava. Toiminnan jatkuminen on varmistettava, sen olen saanut onnistumaan positiivisen asenteen ja kekseliäisyyden avulla. On suuri onni, että olen saanut ympärilleni ison joukon ihmisiä, jotka haluavat aidosti auttaa. He tekevät sen vapaaehtoisesti ja vastikkeetta, kuten minäkin.

Oma julkinen siloiteltu somenäkyvyyteni esittäytyy tavoitteellisena ajatustenherättäjänä. Taustalla tapahtuu kuitenkin paljon. On iloa ja kyyneleitä, pettymyksiä ja turhautumista. Kipua, voimattomuutta ja väsymystä. Joskus tulee lunta tupaan tekemisistäni ja tälläisissä tapauksissa pahoitan herkkänä ihmisenä mieleni: “Kateuden vastalääkeeksi myötätuntoa.” Blogitekstit syntyvät avustajani kirjoittamana perustuen keskusteluihimme ja viestittelyyn. Julkaistujen kuvien takana on yleensä toinen avustajani tai  ystäväni. Ja tottahan haluan näyttää kuvissa hyvältä! Vammaani et voi kuvista havaita.

Mutta miten on, lisäisikö perusarkeni kuvat uskottavuutta? Tai annanko mielestäsi itsestäni tai voinnistani totuudenvastaisen kuvan?

Itse uskon, että ajattelemista herättävät aiheet lipuvat softimmin ihmisten mieliin, kun epäkohdat ja ikävyydet kuorrutetaan hyvällä tekstillä ja kauniilla kuvilla. Mikä on totuus julkaisujen taustalla, vaatii lukijalta poikkeuksetta hieman perehtymistä ja älykkyyttä. Ne ovat myös avuja, joilla asioita viedään yhteiskunnallisesti eteenpäin oikeaan suuntaan. Ja siitä hyötyvät sitten kaikki.

Monesti somessa nähdyt julkaisut ovat menneet filttereiden kautta, päivitykset tehdään hyvän ruoan ääreltä, matkoilta ja onnistuneista harrastussuorituksista. Ehkäpä jokaisen mietintämyssyssä olisi hyvä pyöräyttää kysymys medialukutaidosta. Miten sinä suodatat ja arvioit tietoa tänä päivänä?

  • Jos et ole vielä seuraa minua ja Uuno aputassua Facebookissa tai Instagramissa, tule mukaan!
  • Kirjoitan blogiani ja somesivustoa avustettuna.
  • Kirjoituksista ei makseta palkkiota.
Aivot terveeksi ruokavaliolla – vai vauhtia sokerilla?

Aivot terveeksi ruokavaliolla – vai vauhtia sokerilla?

Tammikuussa myydään taas terveyttä ja helppoa painonpudotusta. Näistä uskomattomista lupauksista olemme valmiita maksamaan ja terveysbisnes tietää sen. Itse aloin syyskuun alussa pohtimaan, miten voisin saada ruokavaliostani aivoystävällisempää. Kun kesä ja marjakausi loppui huomasin, että marjojen ja  laadukkaan kotiruuan lisäksi söin jopa roskaruokaa ja olo oli […]

Kanariansaaret mainettaan monipuolisempi kohde: suosikkipaikkani saarella

Kanariansaaret mainettaan monipuolisempi kohde: suosikkipaikkani saarella

Kokemukseni mukaan kaikilla meillä on jonkinlainen mielipide Gran Canariasta ja Kanariansaarista. Mielipide löytyy siitä huolimatta, onko koskaan edes käynyt Kanarialla vai ei. Me jotka olemme käyneet saarella, voidaan jakaa kahteen ryhmään: on he, jotka rakastuvat saareen ja pitävät sitä parhaana mitä ulkomaanmatkailu voi tarjota ja […]

Kateuden vastalääkkeeksi myötätuntoa

Kateuden vastalääkkeeksi myötätuntoa

Oletko koskaan miettinyt mistä kateus johtuu? Pohdiskelin asiaa, kun sain viimeksi lunta tupaan omista tekemisistäni. Pahoitin oikeasti mieleni ja ihmettelin tapauksen juurisyitä.

Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.

Vammautumisestani on nyt yli neljä vuotta. Elämäni romahti ja otti uuden suunnan yhdessä hetkessä – ja pitkällä sopeutumismatkalla olen edelleen. Kuntoutujana elän pienellä kuntoutustuella (jota olen aikoinaan YELin muodossa maksanut) ja puolisoni hyväsydämisyyden varassa. Vakuutusyhtiö petti sitoumuksensa ja jätti tyhjän päälle. Ja se mitä tulevaisuus tuo tullessaan on kysymysmerkki. Minulla jos jollakin olisi monta syytä tuntea kateutta ja jopa katkeroitua. Unelma elämäni ja työni hevosten parissa on ohi.

Positiivinen elämänasenne ja kaiken kivan löytäminen arjen pienistä asioista on kuitenkin voimavarani. Se on taito, jolla yritän taikoa auringonsäteitä synkkiin päiviin. Pääni leikkaa ja ajatukset lentävät, mutta neurologisesta väsymyksestä johtuen harmillisesti vain lyhyitä aikoja päivässä. Viime viikolla sain kutsun Valmentaja -elokuvan kutsuvierasnäytökseen, Horse Show’hun ja I love me -messuille. Stressasin etukäteen, miten ikinä selviän näin monesta tilaisuudesta – kuitenkin jokaiseen halusin ehdottomasti osallistua!

Tiistain elokuva-ilta meni vielä ihan kohtuullisessa voinnissa. Valmentaja elokuva oli todella koskettava ja ensi-ilta oli toteutettu ison maailman malliin. Elokuvan aikana itkin ja nauroin. En olisi IKINÄ uskonut näkeväni elokuvaa, saatika hyvää sellaista, Jari Sarasvuosta. Mutta tämä olikin jotain paljon syvempää kuin pelkkä Sarasvuon tarina, joka sekin on uskomaton. Tarina yrittäjyydestä, riittämättömyyden tunteesta, palosta, rahasta, menetyksistä – elämästä. Erittäin kiintoisa ja monella tapaa antoisa elokuva.

Elokuva-illan jälkeen keskiviikkona olin huonosti kävelevä haamu. Otin pari päivää iisisti ja perjantaina pyörähdin Sampsan kanssa Horse Show’ssa. Olisin halunnut katsoa enemmän luokkia ja nauttia tunnelmasta, mutta jaksoin olla Jäähallilla vain reilun tunnin. Lauantaina sama juttu, mutta vielä lyhyempi pyrähdys. Sunnuntaina pitkistä yöunista huolimatta I love me -messuilla jaksoin olla enää reilu puoli tuntia. Tässä ajassa vasen jalka alkoi jo täristä väsymyksestä.

Eli joudun lataamaan akkuja etukäteen ja joka tapauksessa kärsin uupumuksesta jälkikäteen pitkään, mutta on ihmisten ilmoille pääseminen sen arvoista. Olla hetken ihan niin kuin muutkin. Melkein. Tämän viikon olen vielä Validiassa kuntoutuksessa ja sunnuntaina on luvassa odotettu parin viikon reissu Espanjaan. Wau!

Mies sponsoroi, sehän on selvä – onhan kyseessä osin hänen työmatkansa. Ja kuinka hyvää valo ja lämpö tekeekään. Liikkuminen helpottuu, sillä kehon spastisuus vähenee lämmön johdosta. Viime reissulla särkylääkkeitä meni myös puolet vähemmän. Tosin yhtenä päivänä sain lämpöhalvauksen, koska lämmönsäätelyni on rikki. Kylmässä saatan hikoilla ja saunassa iho voi olla kananlihalla. Unelmien tilanne olisi viettää talvet lämpimässä ja väistää ennakkoon esimerkiksi minulle hyvin vaaralliset liukkaat kävelytiet.

Tästä päästään takaisin kateuteen. Vammaani ei ulkoisesti aina havaitse, eikä ihmisillä ole tietoa rajoitteistani, tai siitä miten päiväni rakentuvat onnettomuuden jälkeen. Puhumattakaan siitä mitä kaipaan ja mitä ilman olen jäänyt entisestä elämästäni. Tietämättömyyden suloisessa suojassa on helppo arvostella, osoittaa syyttävällä sormella, ja kommentoida ihan vaan heittoina tai veistellä kateuden siivittämillä pinnallisilla lauseilla.

Voitteko uskoa että joku olisi minulle kateellinen? Surulliselta se tuntuu. Jos voisin, vaihtaisin enemmän kuin mielelläni paikkaa terveen ihmisen kanssa. Heti. Kateus kulkee käsi kädessä kritisoinnin kanssa, ja kritiikin saa kateuden kohde. Ja vaikka ihan vaan nettikommenttina, kevyenä heittona. Pienenä piikkinä.

Jos joku lomakuvistani mielensä nyt sitten pahoittaa, kannustan pohtimaan miksi. Kateuden vastalääke on nimittäin myötätunto. Se tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteisiin niin hyvässä kuin pahassa. Toisen ilon aihe voi myös ilahduttaa itseään. Myötätunto voi suuntautua toiseen ihmiseen, mutta myös yhtä lailla itseä kohtaan. Myötätunto opettaa parempaan kykyyn nähdä omassa elämässä tyytyväisyyden syitä sekä iloita niistä. Myötätunto auttaa myös havaitsemaan oman kärsimyksen itseään lohduttavalla tavalla. Kateudelta, vertailulta ja vastakkainasettelulta putoaa pohja pois. Myötätunto on kuin enkeli joka auttaa hellästi hyväksymään itsensä sellaisena kuin olet. 

Pohdittavaa!

  • Jos kadehdit jotain sellaista minkä voisit itsekin saada tai saavuttaa – päätä saavuttaa se, ja katso mitä sitten tapahtuu!

  • Jos taas kadehdit jotain sellaista mikä on selvästi omien rajojesi/mahdollisuuksiesi ulkopuolella, pitäisikö keskittyä johonkin mahdolliseen, josta voisit saada iloa ja energiaa?

Varmaa kun kuitenkin on, että maailmasta löytyy aina joku jolla on enemmän tai paremmin, joten mitäpä jos opeteltaisiin hyväksymään ja arvostamaan itseämme? Omanarvonpuute on katala kuoppa, josta pääsee ylös vain harjoittelemalla.

Hevoset tulloo, pois alta jääkiekkoilijat! sis. HIHS-arvonta!

Hevoset tulloo, pois alta jääkiekkoilijat! sis. HIHS-arvonta!

Sain kutsun Suomen suurimpaan hevostapahtumaan, joka järjestetään Helsingissä tällä viikolla. Jääkiekkoilijat väistyvät, ja maailman parhaat ratsastajat sekä upeat hevoset saapuvat Helsingin Jäähalliin. Tapahtuma kerää vuosittain paikan päälle lähes 50.000 kävijää. Vuodesta 1985 lähtien järjestetty Horse Show tarjoaa kilpailuja, näytöksiä, viihdettä ja paljon oheisohjelmaa. Entisenä hevosalan yrittäjänä […]

Raha ratkaisee, ei se kuntoutuuko aivovammasta

Raha ratkaisee, ei se kuntoutuuko aivovammasta

Viime aikojen uutisointia seuranneena huokaisen huolestuneena, kuinka onnekasta on päästä laadukkaaseen laitoskuntoutukseen. Heti onnettomuuden jälkeen olin lyhyellä kuntoutusjaksolla ja pari vuotta sitten pidemmällä kuuden viikon jaksolla. Laitoskuntoutuksen välissä olen saanut myös avopuolen kuntoutusta. Olen nyt kolmannella jaksolla täällä Validiassa. Tätä kirjoittaessa on viides päivä kuntoutumista […]

Uusi alku

Uusi alku

Elokuussa hain apua sosiaalisen median hoitamiseen ja viestintään, sekä ihan tavallisen arjen pyörittämiseen. Tarvitsen henkilökohtaista avustajaa erityisesti aivovamman aiheuttaman nopean kuormittumisen vuoksi https://saaraauvinen.fi/vasymys-johon-uni-ei-auta/. Avustajat ovat nyt löytyneet, ja palaset näyttävät asettuvan pikkuhiljaa paikalleen.  On aina haikeaa kun pitkäaikainen avustajasuhde päättyy, koska kun toinen auttaa aivan kaikessa niin sitä kehittyy aika tiivis yhteistyö ja jopa ystävyys. Innoissani odotan kuitenkin tulevaa!

Kesä oli ihana. Annoin itselleni aikaa ja vietin oikeastaan koko kesän mökillämme Humppilassa. Pidin tarkoituksella taukoa blogista ja somesta, ja nautin asioista jotka tuntuivat hyvälle. Tein loppu keväästä päätöksen, että en anna yhtään haastattelua. Sillä vaikka haluan vaikuttaa asioihin, haastatteluiden antaminen vie usein aivan kaiken energian, enkä voi tehdä mitään muuta.  Nautin lämmöstä, meditoin jonkun verran ja söin paljon mansikoita!

 

 

Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on antaa kasvot aivovammalle ja edistää tietoisuutta. Kirjoituksiani seuraa moni ja joukko kasvaa, tuntuu että hyvää tahtoa on paljon ja yhdessä saamme asioita eteenpäin. Sankaritarinat ovat voimaannuttavia, mutta niilläkin on omat auringonsäteensä ja varjonsa. Arki ja todellinen elämä kertovat sitä oikeaa tarinaa, ja sellaista minä haluan blogissani ja somessani kertoa. Ihmisillä on niin vähän tietoa usein tästä päälle päin näkymättömästä vammasta.

”Aivovamman yleisimpiä oireita ovat väsymys, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, toiminnan suunnittelun vaikeus, toimintojen hitaus ja muistivaikeudet.” 

Vointini vaihtelee päivittäin ja jopa päivän sisällä usein melko radikaalisti.  Joskus harvoin tuntuu että on yhä ne samat voimat kuin ennen vammaa, sitä innostuu ja jaksaa hetken tehdä yllättävän intensiivisesti asioita, mutta sen jälkeen onkin sitten ihan poikki. Blogitekstin, lyhyenkin funtsiminen, tekstin jäsentely ja sen tavoite on aikamoinen homma https://saaraauvinen.fi/blogitekstin-kirjoittaminen-2/! Olen vammautumisen jälkeen aina käyttänyt kirjoittamisessa paljon apua ja nyt tuntuu, että löysin aivan loistavan yhteyden nykyisen kirjoitusauttajani kanssa. Tästä eteenpäin pyrin päivittämään sivuja säännöllisesti ja teksteissä kelaillaan tapahtunutta, nykyhetkeä ja tulevaa monesta eri vinkkelistä.

 

 

Monia hyviä asioita on ilmassa, vaikka vakuutustaistelu edelleen varjostaa arkeani. Minua on pyydetty paljon tilaisuuksiin mukaan, omaan vointiini vaikuttaa suuresti kaikki asiat mitkä tuottavat iloa ja tuntuvat mukavilta. Ja lisäksi saan myös mahdollisuuden vaikuttaa. Usein se tarkoittaa pieniä askelia, varovaista etenemistä ja onneksi välillä suuriltakin tuntuvia harppauksia. Uuden Suomen artikkeli oli todella iso nosto tärkeästä aiheesta, ja seuraan jatkoa suurella mielenkiinnolla.

Uudelle viestinnän avustajalleni minä, elämäni ja aivovamma ovat täysin uusi juttu. Uusi alku tarkoittaa siis sitä. Avustajani auttaa minua tekemään asioista kuuluvia ja näkyviä. Kyynel vierähti poskelleni, kun saimme tämän ensimmäisen yhteisen tekstin muotoiltua. Tämä on minun väyläni vaikuttaa – olla osallinen yhteiskuntaan. Voimavarat olivat pitkään niin vähäiset, eikä oikeanlaista apua ole ollut hetkeen, joten tuntuu kuin puhjennut rengas olisi taas paikattu. Pyörä pyörii ja homma etenee!

Viikonlopun aikana avasin puolisoni kanssa Uuno aputassu -seinäkalentereiden ennakkomyynnin https://bit.ly/2MC0kS4. Lääkärikuluihin ja lausuntoihin kuluu paljon rahaa, eikä Lähitapiola edelleenkään korvaa mitään. Tästä syystä on keksittävä kaikenlaista, sillä periksi antaminen ei ole vaihtoehto.

Uunon fanien toiveesta ensi vuodeksi ilmestyy Uuno aputassu -seinäkalenteri, joka sisältää tietysti Uunon mietelmiä.

Olen menossa vielä kerran mökille rentoutumaan, pois kaupungin hälinästä. Tämän jälkeen kutsuu laitoskuntoutusjakso Validiassa. Ihania syyspäiviä sinulle!

  • Elokuussa tuli neljä vuotta tapaturmasta, taistelu jatkuu yhä Lähitapiolan kanssa.
  • Uuno aputassu -seinäkalenteri myynnissä: https://bit.ly/2MC0kS4
  • Jos et ole vielä seuraa minua ja Uunoa Facebookissa tai Instagramissa, tule mukaan!
  • Kirjoitan blogiani ja somesivustoa avustettuna.
Avustajakoirien koulutus lahjoitusten varassa – valtava pula koirista

Avustajakoirien koulutus lahjoitusten varassa – valtava pula koirista

Avustajakoirat tosin kuin opaskoirat eivät saa yhteiskunnan rahoitusta, vaikka molemmat ovat yhtä virallisia palveluskoiria ja ne myönnetään käyttäjälle apuvälineeksi.  Veera Ruoho on  jättänyt eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen vammaisryhmien välisestä syrjinnästä liittyen avustaja- ja opaskoirien myöntämisperusteisiin. Lue kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan tästä linkistä. Lahjoitusrahoin tällä hetkellä voidaan rahoittaa […]