Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Blogitekstin kirjoittaminen

Blogitekstin kirjoittaminen

Tämä ei ole kirjoitus siitä, miten luot hyvän blogitekstin tai saat blogillesi lukijoita. Pyrin kuvaamaan yksinkertaisen tehtävän – blogitekstin kirjoittamiseen vaadittavia voimavaroja, kun taustalla on aivovamma.

Olen kuntoutusjaksolla Validia Kuntoutus Helsingissä. Keskustelin taannoin neuropsykologini kanssa, siitä miten paljon tämä kampanja aivovammatietoisuuden ja turvavarusteiden suosion lisäämiseksi vie minulta todellisuudessa voimia. Hän ehdotti, että avaisin enemmän mitä esimerkiksi yhden blogitekstin syntyminen vaatii.

Palataan lyhyesti menneisyyteen. Aiemmin työskentelin noin 15 tuntisia työpäiviä yrittäjänä – opetin ratsastusta, ratsutin ja toimin torikaupassa esimies tehtävissä. Illalla saapuessani kotiin valmistin ruokaa ja tein eväät seuraavalle työpäivälle. Vastasin kymmeniin sähköposteihin, tein kirjanpitoa ja rentouduin mm. elokuvaa katsoen.

meme_uusi

Nyt noin vartti tietokoneella tarkoittaa yleensä orastavaa pääkipua, niskakipua, näköhäiriöitä, käsien tärinää ja suurta väsymystä. Useimmat näistä oireista tulevat jo skrollatessani Facebookin uutisvirtaa. Mitä siis onkaan yhden blogitekstin takana?

Valmistelen kirjoitusta yleensä viikosta kahteen. Kirjoitan menoni ja ajatukseni ylös, sillä muuten en muistaisi niitä seuraavana päivänä. Teen useita luonnoksia eri päivinä muistiinpanojeni pohjalta, eri päivinä siksi, että väsyvyyden takia minun on jaksotettava tekemiseni.  Toisinaan (tai melko usein) avaan koneen ja huomaan tuijottavani ruutua tekemättä mitään – olen aivan liian kuormittunut.

Alkaessani kokoamaan luonnoksia yhteen, toistan asioita. Esimerkiksi kerron kissasta ykkös kappaleessa ja saman asian uudelleen kolmos kappaleessa. Tämä johtuu muistin ja tarkkaavuuden ongelmista, jota aivovamman tuoma väsymys korostaa. Lauserakenteet ja sanat eivät muistu mieleeni. Saatan selittää jonkun yksinkertaisen sanan kolmella lauseella.

Ajatuksesta valmiiseen tekstiin on todella pitkä matka. Tarvitsen täydellisen hiljaisuuden ja usemman päivän muotoillakseni lopullista tekstiä. Pienikin melu tai ärsyke katkaisee keskittymiseni, kuten tekstiviestin ääni. Harhaudun myös monesti tekemään aivain jotain muuta.  Kun ajattelen tekstin olevan valmis, lähetän sen tarkastettavaksi ystävilleni. Sitten jännitän, onko tässä mitää järkeä. Pelko asioiden kertomiseen on kyllä helpottunut, mutta ei poistunut. Takana on tiimi, joka tarkastaa kirjoituksieni virheet ja lauserakenteet kuitenkaan muokkaamatta liikaa alkuperäistä tekstiä. Tiimi myös potkii minua eteenpäin, kun aloitekykyni on kadoksissa.

Ilman teidän lukijoiden kommentteja, koskettavia viestejä ja mahtavaa tiimiä (sekä herkkuja) ei syntyisi näitä tekstejä.  Kiitos kun olette matkalla kanssani.

Vinkki: kun mikään ei suju, ota pulla. Tai vaikka sujuukin, ota pulla. ‪#‎staypositive‬
Vinkki: kun mikään ei suju, ota pulla. Tai vaikka sujuukin, ota pulla. ‪#‎staypositive‬
Kommentoi