Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Hymyile, vaikka ei menny kuin ruotsalaisessa askarteluohjelmassa

Hymyile, vaikka ei menny kuin ruotsalaisessa askarteluohjelmassa

Tällä viikolla ei ole huvittanut kirjoittaa. Tuntuu, ettei ole mitään merkittävää sanottavaa. Kaveriporukastamme uupuu huikea tyyppi ja kun netti täyttyi muistokirjoituksista päätin olla kirjoittamatta asiasta. Enkä kirjoita, koska mielestäni esimerkiksi Anssi Kela kirjoitti todella kauniisti. Sen sijaan yritän oppia elämään tuolla mahtavalla asenteella, jota tämä ystävämme viljeli jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Tapaamiset sisälsivät yleensä vähintään haleja, naurua, vitsejä, silmän iskuja, kulmakarvojen kohottelua ja muuta naaman vääntelyä sekä sanan siistii. Kaikkea tätä vain pelkästään siksi, että toiselle tulee hyvä fiilis. Saa jonkun nauramaan tai huonona päivänä edes vähän hymyilemään. Se on kuulkaa meidän kaikkien tehtävä.

Summattaisko yhteen, mistä on tullut hyvä fiilis tässä kuussa? Minä aloitan.
Itselleni tuli eilen loistava fiilis naapurini tekstarista: hän tiesi, että olen flunssassa ja kutsui saunaan ja lisäsi löylyveteen eukalyptusta. Siistii. Olin viikonloppuna huippu porukalla syömässä Ravintola Chinassa. Lemppari annokseni maistui taivaalliselta. Siistii.

(Tässä välissä kurkkaan taas kalenteriani, koska muistini pätkii).

Aloitin kuntoutuksen kiropraktikko Simo Poutasen luona, olo oli mieletön. Simo soitti minulle vastaanoton jälkeen ja kysyi vointiani. Hän oli todella päättänyt, että auttaa mua saamaan itseni kuntoon. Siistii. Sain lahjaksi leffalipun ja leffa oli hyvä! Siistii. Osallistuin vaatteiden vaihtotapahtumaan ja sain uusien vaatteiden lisäksi uusia ystäviä. Loput vaatteet menivät hyväntekeväisyyteen. Siistii.  Olen saanut uusia yhteistyökumppaneita, joista olen todella kiitollinen. Siistii. Olemme päässeet tiimini kanssa kuvaamaan matskua kuntoutuksestani ja luvassa on jotain todella huikeeta. Siistii.  Olen ollut taas testeissä sairaalassa ja olen edistynyt kesästä. Siistii. Sana siistii on osoitettu ystävämme muistolle.

Deego
Kaikki testit ei menny kuten ruotsalaisessa askartelu ohjelmassa. Aina voi kuitenkin nauraa. Kuva: Juha Tuomi/ Deego. Paita: ridmer.fi

Facebook tarjoaa muistoja vuosien takaa ja taannoin se tarjosi sellaisen kommentin tuttavalta, että eikö mulla mene koskaan huonosti? Tietysti menee. Olen vain aina halunnut tarttua positiivisiin juttuihin. Vamman myötä se on ollut vaikeampaa, kun pää tökkii ja jumiuduin asioihin. Joudun keskittymään entistä enemmän, että jumiutuisin niihin hyviin. Tällä viikolla olen saanut muistutuksen: elämä on kuin laina, käytä se hyvin.

Tästä kirjoituksesta ei tullut mielestäni yhtään hyvä, mutta olen onnellinen, että sain rypistettyä tämän edes jotenkin kokoon.  Haluaisitko kommentoida tai valokuvata, mikä on saanut sinut hyvälle tuulelle viime aikoina?

Kommentoi