Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Isku vei muistin

Isku vei muistin

“Minullakin on huono muisti”

Unohtaminen on tarpeellinen osa muistiprosessia, muuten päässä olisi kaaos. Aivovamman seuraksena tulleet keskittymisvaikeudet, hahmottamisvirheet, oppimisen työläys ja hitaus ei ole verrattavissa siihen, että jokainen joskus kiireessä unohtaa puhelimen työpaikalle.

Aivovamman saanut kertoo usein muistivaikeuksistaan. Mikäli haluaa tukea ja auttaa aivovamman saanutta muistiongelmissa, en suosittele töksäyttämään “minullakin on huono muisti” tai “minäkään en jaksa keskittyä”. Tällä tavoin sitä yrittää lohduttaa ja myötäelää, mutta tuollainen kommentointi turhauttaa oikeasti muistiongelmista kärsivää.

Citymarketista poistuminen – Room Escape? 

Aivovammoissa unohtelu ei ole pientä. Sitä hukkaa tavaroita ennemmän kuin löytää niitä. Tarkistan usein kalenterista mitä päivää eletään ja hetken kuluttua joudun katsomaan saman asian uudelleen. Olen asunut nykyisessä asunnossani useita vuosia ja mennyt vammautumisen jälkeen useasti väärään kerrokseen tai rappukäytävään. Citymarketista poistuminen tuntuukin sitten jo Room Escape tehtävältä. Sitä yrittää muistiongelmien, näköhäiriöiden,metelin, ihmisten törmäilyn ja tasapaino vaikeuksien kanssa löytää reitin ulos.

Anteeksi, mutta mistä tunnemme? 

Taannoin Facebook kaverini ehdotti kahville menoa. Minä selasin hänen Facebook profiilin, vanhat keskustelut ja koitin päätellä kukahan henkilö tässä on kyseessä. Nolona jouduin kysymään: “Anteeksi mutta mistä me tunnemme?” Selvisi, että olemme vanhoja työkavereita ja meillä on oikein mukava menneisyys taustalla. Hän muisti missä asun ja tiesi paljon muutakin tietoa – kuten kunnon kaverin kuuluukin.

Netin ulkopuolella tilanteet menevät joskus jännittäväksi. Joku kutsuu nimellä, halaa pitkään ja kysyy kuulumisia. Kaikista näistä sekoista pystyn päättelemään, että tämä henkilö on hyvä tuttu ja tärkeä ihminen – meillä on menneisyys. Pää ei löydä tietoa, että minkälainen menneisyys. Siitä syntyvää hämmennystä on vaikea kuvata.

aivovamma muistiongelmat

Ei tallennu mieleen 

Ystävä: “Tuletko meille syömään? “
Minä: “Kiitos joo!”
Ystävä: “Toisitko mukanasi ketsupin,sinapin ja perunoita? Kirjoita ylös.”
Minä: “Odota, haen kynän ja paperia.”
Minä: “Niin.. eli ketsuppia piti tuoda. Oliko jotain muuta?
Ystävä: “Juu, eli ketsuppi, sinappi ja perunoita. Saitko ylös? Pakkaa heti mukaan.”

 

No laita asiat kalenteriin! 

aivovamma muistiMuistiongelmiin on helppo antaa neuvoja. Yksi on asioiden kirjaaminen kalenteriin, mutta neuvo ei aivovamman kanssa yksistään aina riitä.  Otsalohkossa “kapellimestari” päättää toiminnanohjauksesta ja vauriot tällä alueella näkyvät mm. aloitekyvyttömyytenä. Kyse ei ole laiskuudesta tai motivaation puutteesta, aivot eivät ikään kuin käynnisty. Kapellimestari tuppaa huilimaan ja välttämättä sinne kalenteriin ei tule kirjattua mitään. Usein tarvitaan ulkopuolelta tuleva ärsyke, jopa käsky: “Kirjoita ylös!”

Lottoarvonta

Vammautumisen jälkeen muisti tuntuu kuin lottoarvonnalta, eikä itse voi oikein vaikuttaa siihen mitä mieleen jää. Neuropsykologisesta kuntoutuksesta näihin ja moniin muihin ongelmiin löytyy onneksi kompensaatiokeinoja. Keskittymisestä ja muistamisesta voi auttaa lepäämällä usein, välttämällä meteliä ja keskeytyksiä. Terveillä aivoillakin on omat rajansa, joten erityisesti vamman saaneet aivot tarvitsevat todella aikaa ja lempeyttä sekä ymmärrystä muilta.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä aivoviikkoa. Yritän blogini avulla edistää aivovammatietoisuuden leviämistä ja turvavarusteiden suosiota. Voit olla apuna hankkeessa vaikka jakamalla tekstejäni somessa. Uusimpaan haastatteluun pääset tästä  Länsiväylä.

Aivoviikon kysymys: Miten sinä huolehdit aivoistasi? 

 

Kommentoi