Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Kateuden vastalääkkeeksi myötätuntoa

Kateuden vastalääkkeeksi myötätuntoa

Oletko koskaan miettinyt mistä kateus johtuu? Pohdiskelin asiaa, kun sain viimeksi lunta tupaan omista tekemisistäni. Pahoitin oikeasti mieleni ja ihmettelin tapauksen juurisyitä.

Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.

Vammautumisestani on nyt yli neljä vuotta. Elämäni romahti ja otti uuden suunnan yhdessä hetkessä – ja pitkällä sopeutumismatkalla olen edelleen. Kuntoutujana elän pienellä kuntoutustuella (jota olen aikoinaan YELin muodossa maksanut) ja puolisoni hyväsydämisyyden varassa. Vakuutusyhtiö petti sitoumuksensa ja jätti tyhjän päälle. Ja se mitä tulevaisuus tuo tullessaan on kysymysmerkki. Minulla jos jollakin olisi monta syytä tuntea kateutta ja jopa katkeroitua. Unelma elämäni ja työni hevosten parissa on ohi.

Positiivinen elämänasenne ja kaiken kivan löytäminen arjen pienistä asioista on kuitenkin voimavarani. Se on taito, jolla yritän taikoa auringonsäteitä synkkiin päiviin. Pääni leikkaa ja ajatukset lentävät, mutta neurologisesta väsymyksestä johtuen harmillisesti vain lyhyitä aikoja päivässä. Viime viikolla sain kutsun Valmentaja -elokuvan kutsuvierasnäytökseen, Horse Show’hun ja I love me -messuille. Stressasin etukäteen, miten ikinä selviän näin monesta tilaisuudesta – kuitenkin jokaiseen halusin ehdottomasti osallistua!

Tiistain elokuva-ilta meni vielä ihan kohtuullisessa voinnissa. Valmentaja elokuva oli todella koskettava ja ensi-ilta oli toteutettu ison maailman malliin. Elokuvan aikana itkin ja nauroin. En olisi IKINÄ uskonut näkeväni elokuvaa, saatika hyvää sellaista, Jari Sarasvuosta. Mutta tämä olikin jotain paljon syvempää kuin pelkkä Sarasvuon tarina, joka sekin on uskomaton. Tarina yrittäjyydestä, riittämättömyyden tunteesta, palosta, rahasta, menetyksistä – elämästä. Erittäin kiintoisa ja monella tapaa antoisa elokuva.

Elokuva-illan jälkeen keskiviikkona olin huonosti kävelevä haamu. Otin pari päivää iisisti ja perjantaina pyörähdin Sampsan kanssa Horse Show’ssa. Olisin halunnut katsoa enemmän luokkia ja nauttia tunnelmasta, mutta jaksoin olla Jäähallilla vain reilun tunnin. Lauantaina sama juttu, mutta vielä lyhyempi pyrähdys. Sunnuntaina pitkistä yöunista huolimatta I love me -messuilla jaksoin olla enää reilu puoli tuntia. Tässä ajassa vasen jalka alkoi jo täristä väsymyksestä.

Eli joudun lataamaan akkuja etukäteen ja joka tapauksessa kärsin uupumuksesta jälkikäteen pitkään, mutta on ihmisten ilmoille pääseminen sen arvoista. Olla hetken ihan niin kuin muutkin. Melkein. Tämän viikon olen vielä Validiassa kuntoutuksessa ja sunnuntaina on luvassa odotettu parin viikon reissu Espanjaan. Wau!

Mies sponsoroi, sehän on selvä – onhan kyseessä osin hänen työmatkansa. Ja kuinka hyvää valo ja lämpö tekeekään. Liikkuminen helpottuu, sillä kehon spastisuus vähenee lämmön johdosta. Viime reissulla särkylääkkeitä meni myös puolet vähemmän. Tosin yhtenä päivänä sain lämpöhalvauksen, koska lämmönsäätelyni on rikki. Kylmässä saatan hikoilla ja saunassa iho voi olla kananlihalla. Unelmien tilanne olisi viettää talvet lämpimässä ja väistää ennakkoon esimerkiksi minulle hyvin vaaralliset liukkaat kävelytiet.

Tästä päästään takaisin kateuteen. Vammaani ei ulkoisesti aina havaitse, eikä ihmisillä ole tietoa rajoitteistani, tai siitä miten päiväni rakentuvat onnettomuuden jälkeen. Puhumattakaan siitä mitä kaipaan ja mitä ilman olen jäänyt entisestä elämästäni. Tietämättömyyden suloisessa suojassa on helppo arvostella, osoittaa syyttävällä sormella, ja kommentoida ihan vaan heittoina tai veistellä kateuden siivittämillä pinnallisilla lauseilla.

Voitteko uskoa että joku olisi minulle kateellinen? Surulliselta se tuntuu. Jos voisin, vaihtaisin enemmän kuin mielelläni paikkaa terveen ihmisen kanssa. Heti. Kateus kulkee käsi kädessä kritisoinnin kanssa, ja kritiikin saa kateuden kohde. Ja vaikka ihan vaan nettikommenttina, kevyenä heittona. Pienenä piikkinä.

Jos joku lomakuvistani mielensä nyt sitten pahoittaa, kannustan pohtimaan miksi. Kateuden vastalääke on nimittäin myötätunto. Se tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteisiin niin hyvässä kuin pahassa. Toisen ilon aihe voi myös ilahduttaa itseään. Myötätunto voi suuntautua toiseen ihmiseen, mutta myös yhtä lailla itseä kohtaan. Myötätunto opettaa parempaan kykyyn nähdä omassa elämässä tyytyväisyyden syitä sekä iloita niistä. Myötätunto auttaa myös havaitsemaan oman kärsimyksen itseään lohduttavalla tavalla. Kateudelta, vertailulta ja vastakkainasettelulta putoaa pohja pois. Myötätunto on kuin enkeli joka auttaa hellästi hyväksymään itsensä sellaisena kuin olet. 

Pohdittavaa!

  • Jos kadehdit jotain sellaista minkä voisit itsekin saada tai saavuttaa – päätä saavuttaa se, ja katso mitä sitten tapahtuu!

  • Jos taas kadehdit jotain sellaista mikä on selvästi omien rajojesi/mahdollisuuksiesi ulkopuolella, pitäisikö keskittyä johonkin mahdolliseen, josta voisit saada iloa ja energiaa?

Varmaa kun kuitenkin on, että maailmasta löytyy aina joku jolla on enemmän tai paremmin, joten mitäpä jos opeteltaisiin hyväksymään ja arvostamaan itseämme? Omanarvonpuute on katala kuoppa, josta pääsee ylös vain harjoittelemalla.

Kommentoi