Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Siloiteltu somemaailma

Siloiteltu somemaailma

Kun Facebook lanseerattiin vuonna 2006 suurelle yleisölle, tuli sosiaalinen media osaksi lähes jokaisen elämää. Kuvallinen käyttäjäprofiili mahdollisti helpon yhteydenpidon ystäviin, erilaisiin yhteisöihin oli helppo liittyä mukaan ja tieto tapahtumista levisi nopeasti. Koko maailma aukesi kertaheitolla ja tarjosi käyttäjilleen jotain ihan uutta. Muistatko sinä, millainen oli ensimmäinen päivityksesi Facebookiin? Tai ketkä olivat ensimmäiset kaverisi siellä?

Sosiaalisen median eri kanavissa vietetään paljon aikaa. Kuka etsii sieltä mitäkin ja seikkaillessaan somessa jokainen rakentaa huomaamattaan oman kuplansa. Algoritmit arvailevat tehokkaasti haluttua lopputulosta ja muokkaavat ympäristön käyttäjän oletettuihin tarpeisiin sopivaksi. Maailma oli hetken auki, mutta supistuu hiljalleen omanlaisekseen.

Sosiaalinen media pursuaa mahdollisuuksia. Jokaisella meistä on mahdollisuus nostaa itsensä kunkuksi tai kuningattareksi ja avata upeaa elämää omalle verkostolle postaamalla päivittäin toistaan upeampia tekstejä ja kuvia. Kun kuulijakunta on suuri, voi viisas vaikuttaa sanoillaan tai hakea vertaiskokemuksia. Joku ehkä kysyy ratkaisuja arjen ongelmiin ja jotkut edelleen päivittävät rehellisiä kuulumisia omille tuttavilleen, sen vuoksi sinne kai joskus mentiinkin? Iso joukko on vain hiljaa, kahlaa uskollisesti fiidit päivittäin, mutta ei koskaan kerro itsestään mitään tai kommentoi toisten juttuja.

Milloin viimeksi pohdit mitä seuraamiesi henkilöiden elämässä oikeasti tapahtuu? Onko profiilikuva kuinka tuore, millaisia julkaistut kuvat ja päivitykset ovat, ja kuinka usein niitä julkaistaan? Tai kuka oikeasti tekee kanavan somepäivitykset? Reaaliaikaisesti vai suunnitellusti ajastamalla?

aivovamma ei näy päällepäin

Itselläni on muutama sometili ja blogi. Osan pidän yksityisenä lähipiirilleni ja ystävilleni, muutamat kanavistani ovat julkisia ja niiden tavoitteena on vaikuttaminen. Sosiaalisen median kanavat mahdollistavat blogiteksteilleni laajan jakelun.

Onnettomuuteni jälkeen Yleltä otettiin yhteyttä ja pyydettiin haastattelua. En tiennyt mihin maailmaan astuin, kun artikkeli levisi kulovalkean tavoin.  Kerroin tarinani ja siitä lähti muutoksen tie: “Taisteluni tukijoukot 431 671 lukijaa”. Media kiinnostui, juttuja tehtiin paljon. Löysin paljon kohtalotovereita ympäriltäni.  Ymmärsin pian, että tässä minulla on mahdollisuus herättää yhteiskunnallista keskustelua vammautuneisiin liittyvissä asioissa. Aloin vaatimaan julkisesti tapaturmaisesti vammautuneiden oikeuksia  ja melko nopeasti myös päättäjät kiinnostuivat asiasta: “Kansanedustaja tarttui hevosen selästä pudonneen Saaran tapaukseen.” Laajempi poliittinen vaikuttaminen alkoi tuolloin. Agendalla on pitkä lista asioita, joiden puolestapuhujana ja kasvoina haluan toimia.

Halu on loistava motivaattori, mutta toimintakyky todellisuudessa on eri juttu. Yltiöpäinen optimismi vie jaksamiseni säännöllisesti äärirajoille ja sen yli. Kun mieli ja toiminta eivät synkkaa, on lähipiirini kovilla. Ylinopeuden seuraukset vaikuttavat pitkään lamaannuttavasti, akkuni latautuvat niin hitaasti.

aivovamma väsymys

 

Motivaationi vaikuttaa on suuri ja palava. Toiminnan jatkuminen on varmistettava, sen olen saanut onnistumaan positiivisen asenteen ja kekseliäisyyden avulla. On suuri onni, että olen saanut ympärilleni ison joukon ihmisiä, jotka haluavat aidosti auttaa. He tekevät sen vapaaehtoisesti ja vastikkeetta, kuten minäkin.

Oma julkinen siloiteltu somenäkyvyyteni esittäytyy tavoitteellisena ajatustenherättäjänä. Taustalla tapahtuu kuitenkin paljon. On iloa ja kyyneleitä, pettymyksiä ja turhautumista. Kipua, voimattomuutta ja väsymystä. Joskus tulee lunta tupaan tekemisistäni ja tälläisissä tapauksissa pahoitan herkkänä ihmisenä mieleni: “Kateuden vastalääkeeksi myötätuntoa.” Blogitekstit syntyvät avustajani kirjoittamana perustuen keskusteluihimme ja viestittelyyn. Julkaistujen kuvien takana on yleensä toinen avustajani tai  ystäväni. Ja tottahan haluan näyttää kuvissa hyvältä! Vammaani et voi kuvista havaita.

Mutta miten on, lisäisikö perusarkeni kuvat uskottavuutta? Tai annanko mielestäsi itsestäni tai voinnistani totuudenvastaisen kuvan?

Itse uskon, että ajattelemista herättävät aiheet lipuvat softimmin ihmisten mieliin, kun epäkohdat ja ikävyydet kuorrutetaan hyvällä tekstillä ja kauniilla kuvilla. Mikä on totuus julkaisujen taustalla, vaatii lukijalta poikkeuksetta hieman perehtymistä ja älykkyyttä. Ne ovat myös avuja, joilla asioita viedään yhteiskunnallisesti eteenpäin oikeaan suuntaan. Ja siitä hyötyvät sitten kaikki.

Monesti somessa nähdyt julkaisut ovat menneet filttereiden kautta, päivitykset tehdään hyvän ruoan ääreltä, matkoilta ja onnistuneista harrastussuorituksista. Ehkäpä jokaisen mietintämyssyssä olisi hyvä pyöräyttää kysymys medialukutaidosta. Miten sinä suodatat ja arvioit tietoa tänä päivänä?

  • Jos et ole vielä seuraa minua ja Uuno aputassua Facebookissa tai Instagramissa, tule mukaan!
  • Kirjoitan blogiani ja somesivustoa avustettuna.
  • Kirjoituksista ei makseta palkkiota.
Kommentoi