Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Avainsana: aivovamma

Taisteluni tukijoukot – 431 671 lukijaa

Taisteluni tukijoukot – 431 671 lukijaa

431 671  LUKIJAA  Mieletön määrä ihmisiä käynyt Facebook sivuillani lukemassa päivitykseni Lähitapiolan kohtelusta. Jakoja on omien ja Ylen sivujen kautta reilusti yli 10 000, muita jakoja en yksityisastuksien vuoksi edes näe. Huikeaa mikä tuki takana, kiitos.  612 PÄIVÄÄ  Melkein kaikki nollaantui 1,5 vuotta sitten. Tipuin […]

Isku vei muistin

Isku vei muistin

“Minullakin on huono muisti” Unohtaminen on tarpeellinen osa muistiprosessia, muuten päässä olisi kaaos. Aivovamman seuraksena tulleet keskittymisvaikeudet, hahmottamisvirheet, oppimisen työläys ja hitaus ei ole verrattavissa siihen, että jokainen joskus kiireessä unohtaa puhelimen työpaikalle. Aivovamman saanut kertoo usein muistivaikeuksistaan. Mikäli haluaa tukea ja auttaa aivovamman saanutta […]

Blogitekstin kirjoittaminen

Blogitekstin kirjoittaminen

Tämä ei ole kirjoitus siitä, miten luot hyvän blogitekstin tai saat blogillesi lukijoita. Pyrin kuvaamaan yksinkertaisen tehtävän – blogitekstin kirjoittamiseen vaadittavia voimavaroja, kun taustalla on aivovamma.

Olen kuntoutusjaksolla Validia Kuntoutus Helsingissä. Keskustelin taannoin neuropsykologini kanssa, siitä miten paljon tämä kampanja aivovammatietoisuuden ja turvavarusteiden suosion lisäämiseksi vie minulta todellisuudessa voimia. Hän ehdotti, että avaisin enemmän mitä esimerkiksi yhden blogitekstin syntyminen vaatii.

Palataan lyhyesti menneisyyteen. Aiemmin työskentelin noin 15 tuntisia työpäiviä yrittäjänä – opetin ratsastusta, ratsutin ja toimin torikaupassa esimies tehtävissä. Illalla saapuessani kotiin valmistin ruokaa ja tein eväät seuraavalle työpäivälle. Vastasin kymmeniin sähköposteihin, tein kirjanpitoa ja rentouduin mm. elokuvaa katsoen.

meme_uusi

Nyt noin vartti tietokoneella tarkoittaa yleensä orastavaa pääkipua, niskakipua, näköhäiriöitä, käsien tärinää ja suurta väsymystä. Useimmat näistä oireista tulevat jo skrollatessani Facebookin uutisvirtaa. Mitä siis onkaan yhden blogitekstin takana?

Valmistelen kirjoitusta yleensä viikosta kahteen. Kirjoitan menoni ja ajatukseni ylös, sillä muuten en muistaisi niitä seuraavana päivänä. Teen useita luonnoksia eri päivinä muistiinpanojeni pohjalta, eri päivinä siksi, että väsyvyyden takia minun on jaksotettava tekemiseni.  Toisinaan (tai melko usein) avaan koneen ja huomaan tuijottavani ruutua tekemättä mitään – olen aivan liian kuormittunut.

Alkaessani kokoamaan luonnoksia yhteen, toistan asioita. Esimerkiksi kerron kissasta ykkös kappaleessa ja saman asian uudelleen kolmos kappaleessa. Tämä johtuu muistin ja tarkkaavuuden ongelmista, jota aivovamman tuoma väsymys korostaa. Lauserakenteet ja sanat eivät muistu mieleeni. Saatan selittää jonkun yksinkertaisen sanan kolmella lauseella.

Ajatuksesta valmiiseen tekstiin on todella pitkä matka. Tarvitsen täydellisen hiljaisuuden ja usemman päivän muotoillakseni lopullista tekstiä. Pienikin melu tai ärsyke katkaisee keskittymiseni, kuten tekstiviestin ääni. Harhaudun myös monesti tekemään aivain jotain muuta.  Kun ajattelen tekstin olevan valmis, lähetän sen tarkastettavaksi ystävilleni. Sitten jännitän, onko tässä mitää järkeä. Pelko asioiden kertomiseen on kyllä helpottunut, mutta ei poistunut. Takana on tiimi, joka tarkastaa kirjoituksieni virheet ja lauserakenteet kuitenkaan muokkaamatta liikaa alkuperäistä tekstiä. Tiimi myös potkii minua eteenpäin, kun aloitekykyni on kadoksissa.

Ilman teidän lukijoiden kommentteja, koskettavia viestejä ja mahtavaa tiimiä (sekä herkkuja) ei syntyisi näitä tekstejä.  Kiitos kun olette matkalla kanssani.

Vinkki: kun mikään ei suju, ota pulla. Tai vaikka sujuukin, ota pulla. ‪#‎staypositive‬
Vinkki: kun mikään ei suju, ota pulla. Tai vaikka sujuukin, ota pulla. ‪#‎staypositive‬
Aivovamma kuntoutusta

Aivovamma kuntoutusta

Aivovammakuntoutusta on nyt viikko takana. Olen kuntoutusjaksolla Validiassa.  Huoneestani on näkymä Laakson ratsastustadionille ja kaipuu sekä ratsastamaan että opetustyöhön on sydäntäraastava. Elämä heitti kuitenkin uuden mission – oppia elämään aivovamman ja muiden tapaturman tuomien rajotteiden kanssa. Aivovamman oireiden ymmärtäminen onkin melkoisen vaikeaa niin itselle kuin muillekin. […]

Terveellistä, edullista ja helppoa ruokaa

Terveellistä, edullista ja helppoa ruokaa

Onnettomuuden seuraksena tuloni tippuivat, energiaa ruuanlaittoon ei oikeastaan ole ja samaan aikaan aivot vaativat panostusta laadukkaaseen ruokaan. Terveellistä, edullista ja helppoa ruokaa? Aikamoinen yhtälö. Aivot tarvitsevat hitaita hiilihydraatteja sekä proteeinia, joilla verensokeri pysyy tasaisina ja aivot parhaassa toimintakyvyssä. Vaikka kuten aikaisemmin mainitsin, me naiset olemme […]

Ideoi kampanjalle nimi – voita liput HORSE SHOW’HUN

Ideoi kampanjalle nimi – voita liput HORSE SHOW’HUN

Elokuussa 2014 olin ratsastusalan ammattilainen. Epäonninen tippuminen ratsailta muutti kuitenkin kaiken ja lähdin rakentamaan elämääni uudelleen. Nyt kerron teille tarinani ja rakennan turvallisuuskampanjaa yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton kanssa. Haluatko auttaa ideoimaan kampanjalle sopivaa nimeä?

NIMIKISA2

EHDOTA KAMPANJALLE NIMEÄ SAARA AUVINEN– FACEBOOK SIVULLA TAI BLOGISSA. VOITA LIPUT 2 HENKILÖLLE HORSE SHOW’HUN!  KAIKKI EHDOTUKSEN JÄTTÄNEET OSALLISTUVAT ARVONTAAN.                        ARVONNNAN SPONSOROI SUOMEN RATSASTAJAINLIITTO. 

Mikä on kampanjan tarkoitus ja syyt ?

1. Turvavarusteiden suosion lisääminen erityisesti urheilussa

Kypärä pelasti henkeni, siinä merkittävin syy kertoa turvavälineistä. Olen saanut paljon yhteydenottoja, että onnettomuuteni vuoksi moni oli hankkinut ensimmäisen kypärän. Nämä viestit pysäyttivät ja koin, että tästä täytyy voida kertoa laajemmin, jotta mahdollisimman moni ymmärtää turvavarusteiden tärkeyden.

2. Lisätä aivovamman tietoisuutta ja antaa “terveen naisen näköiset” kasvot vaikealle, mutta usein näkymättömälle aivovammalle

Vertaistuki tapaamisissa olen kuullut monen monta kertaa, kuinka jonkun pitäisi uskaltaa antaa aivovammalle kasvot ja kertoa mistä on kyse.  “Joku” ei ilmoittanut halukkuudesta aloittaa kampanjaa, päätin itse uskaltaa.

3. Levittää positiivista fiilistä ja sisua ympärille

Tapaturman jälkeen en meinannut tunnistaa itseäni. Suunnaton määrä energiaa, iloa ja valoa oli kadonnut. Tajusin, että minulla on yhä mahdollisuus valita asenteeni ja suhtautumiseni. Valitsin positiivisuuden. Positiivisuuden avulla olen voinut olla tukena muille vaikeassa tilanteessa kampaileville, se antaa valinnalle merkityksen.

“Hinta minun kypärän hankinnalle on järkyttävän kallis ja maksajana olet Saara sinä.  En ikinä pysty sitä sinulle mitenkään korvaamaan, mutta minulle Saara Auvinen on se ainut henkilö maailmassa joka on saanut ajattelemaan elämää uudella perspektiivillä. Kypärää kaverina.  ”  -Lukija

 

facebook

Ei maksa mitään

Ei maksa mitään

Joka puolella supistetaan ja leikataan kaikesta mahdollisesta. Onneksi löytyy ilmaisia asioita, joista on hankalampi leikata -kuten tieto. Tänään vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Vammainen, apua mikä sana. Olen ollut se idiootti, joka on omassa päässään säälinyt vammaisia. Niin kyllä te tiedätte, niitä raukkoja rampoja, jotka on pyörätuolissa. […]

#häntäpystyyn

#häntäpystyyn

“Toipumiseen keskittyminen on työsi”, painottaa lääkärit. Tarinani jakaminen ei saa sairaaloissa hurraa-huutoja. Vakava, ulospäin melko näkymätön vamma tarvitsee mielestäni kasvot. Vai tarvitseeko? Jos en pystykään kertomaan tästä kaikesta. Kertoisin  mielummin hetkistä ennen onnettomuutta. Vaikkapa siitä, että olin ensimmäinen suomalaisratsastaja, joka valittiin kenttäolympiaratsastajan ratsastustilalle Belgiaan. Rohkaistuin ja mietteet turvallisuuden […]

Toinen mahdollisuus

Toinen mahdollisuus

Tänään on 450. päivä, kun saa elää tätä toista elämääni. Reilu vuosi sitten elämäni kurssi oli todella jyrkässä nousussa. Olin opiskellut vuosia intohimoisesti kaikkea hevosiin ja valmennukseen liittyvää. 18 vuoden aikana kertyneet ratsastuskilometrit ja alan koulutukset olivat tarjonneet hyvän paikan hevosyrittäjänä. Tein sitä, mitä rakastin.

Elämä meinasi painaa jarrun pohjaan

Viimeinen ratsastus tapahtui reilu vuosi sitten. Ratsutettava hevonen säikähti ja tipuin. Elämän jatkuminen oli kirjaimellisesti milleistä kiinni. Kypärä pelasti henkeni.

Valmenusdemo Tampereen Hevosmessut 2014. Ratsailla Noora Nisula. Kuva: Jeppe Puuperä
Valmenusdemo Tampereen Hevosmessut 2014.
Ratsailla Noora Nisula. Kuva: Jeppe Puuperä

Makasin sairaalassa ja sain hurjan paljon yhteydenottoja. Tuntemattomatkin ihmiset laittoivat minulle viestiä. Muistikuvat tuosta ajasta ovat pyyhkityneet, mutta jälkeenpäin selatessani viestejä, liikutuin. Poissaoloni valmennuskentiltä oli vaikuttanut moniin ja sain kovasti tukea. Luin koskettavia tarinoita kuinka onnettomuuteni takia moni oli vaihtanut kypäränsä uuteen tai jopa hankkineet vihdoin ensimmäisen kypäränsä. Tästä syystä kirjoitan ensimmäistä blogiani.

 

hus

Kaikki viestit ja tsemppaukset ovat tulleetkin tarpeeseen, nimittäin tippuminen aiheutti vakavan pää- ja niskavamman. Lisäksi toinen polveni murtui eivätkä nilkka, rintakehä ja lantiokaan riemuinneet korkeaenergisestä tärähdyksestä maahan. Kävelyni oli hitaampaa kuin mummon ja kilpikonnan risteytyksellä. Moniammatillisen kuntoutuksen ansiosta kävely on jo selkeästi parempaa, vaikka välillä tasapaino tekeekin tepposet. Olen vähän niin kuin Iphone,johon on ladattu kaikki sovellukset,mutta akku on rikki. Tarvitsen valtavasti lepoa pienenkin askareen jälkeen. Vaikka ei ne askareet minulle pieniä ole, sillä voin kertoa, että asioiden uudelleen opettelu on melkoinen prosessi. Nyt odotan kärsivällisesti seuraavaa maksusitoumusta kuntoutuksiin.

The best gift in life is a second chance

Takana on siis pitkä ja kivinen kinttupolku, joka jatkuu vielä. Tämä polku kysyy minulta jokaisessa mutkassa tuota ihanaa kärsivällisyyttä itseni kanssa sekä ympärillä olevien asioiden kanssa. Mutta olen oppinut hymyilemään polulla ja istumaan välillä sen varrella olevien kivenmurikoiden päällä. Tiedän,että tämä polku vie ylöspäin.