Aivovammautuneen yrittäjän arkea hevostapaturman jälkeen

Tavoitteisiin takertuminen

Tavoitteisiin takertuminen
BLOGI3
Paita: Ridmer

Kuluneella viikolla olen saanut paljon haastattelupyyntöjä. Kysymyksistä yksi herättää minussa hyvin erilaisia tunteita. Mitkä ovat tavoitteesi tai suunnitelmasi?

Olen kohdannut tuon kysymyksen monen monta kertaa eikä siihen vastaaminen tuntunut ikinä helpottuvan. Kunnes kävin pitämässä vertaistukea sairaalassa. Oivalsin, että kysymys ja siihen vastaaminen on helpottunut jossain kohtaa tämän kesän ja syksyn aikana. Olin saanut luopumistyöni vanhoihin tavoitteisiin ja suunnitelmiini liittyen valmiiksi. Nyt koen, että kaikki mitä saan on plussaa. Tällä en tarkoita sitä, että elämä olisi vain sateenkaaria ja hattaraa. Päästämällä irti vanhoista tavoitteistani opin nauttimaan näistä pienistä saavutuksista oman mieleni ja kehoni suhteen.

Yhtä isoa rajoitetta en kuitenkaan millään halunnut myöntää. Väsymystä. Sairaalassa ehdotettiin alkujaan vuoden sairaslomaa. Siihen en kuulemma ollut suostunut. Todellisuudessa en kuitenkaan pysynyt hereillä edes syödäkseni. Mielen luomissa tavoitteissa ei ollut siis mitään tolkkua suhteessa todelliseen tilanteeseen.

 

Nyt opettelen elämään elämän kanssa, juuri sellaisena kuin se on, tässä hetkessä.

Haaveita ja tavoitteita tulee toki olla. Valmentajana tiesin, että ne pitää olla aina suhteessa todelliseen tasoon ja ne on pilkottava välitavoitteisiin. Muuten koko ajan kohtaa  epäonnistumista. Jonkinlaisia aikatauluja kannattaa tavotteille luoda, mutta ei aina ainakaan kuten minä tein. Annoin itselleni armoa keskittyä pelkästään toipumiseen- vain naurettavan pienissä pätkissä. Typerää. Tällä aiheutin pelkästään stressiä ja kiirettä.

Mihin meillä on niin kiire kaikkien tavotteidemme kanssa ja muutenkin? Jouluun on tasan 30. päivää ja monessa paikassa suoritetaan to do-listoja täyttä häkää. Niin minäkin suoritin muutama joulu takaperin. Naureskelin hieman, että joku meditoi ja ottaa hienoja kuvia luonosta. Todella epätehokasta! YÖK. Voin paljastaa- ei niistä suorituksista ole saanut plussapisteitä sairaalapedissä. Sen sijaan juuri niistä ihanista valokuvista, viesteistä ja luonnosta on saanut voimaa. Ja siitä meditoinnista…

Annettaisiinko siis tällä viikolla edes vähän armoa ja myötätuntoa, itselle ja toisille? BLOGI

Kommentoi