Väärin autettu vai väärä kohde?

Väärin autettu vai väärä kohde?

Avustajakoirani Uunon syöpädiagnoosin jälkeen olen saanut muutaman vihjailevan kommentin, että on myös rakkautta päästää koira pois. 

Entisenä maatalon tyttönä ja eläinten kouluttaja-ammattilaisena olen täysin samaa mieltä! Rakkaasta ystävästä luopuminen ei ole koskaan helppoa. Itse koen, että olen ehkä aikaisemmin elämässäni jopa liian herkästi päätynyt eutanasiaan.

Kommentteja ilman faktojen tuntemusta

Uunoa hoitaa yksi maan parhaista syöpäspesialisteista. Seuran haastattelussa kerroin, että eläinlääkäriin mentiin alun perin hakemaan Uunolle passia ulkomaanreissua varten. Mainitsin lääkärissä, että Uuno on läähättänyt voimakkaammin, jolloin eläinlääkäri huomasi suurentuneet imusolmukkeet. Eläinlääkäri epäili lymfoomaa, koska Uuno vaikutti liian hyvävointiselta sairastaakseen jotain infektiota.

Niin. Tilanne on lähes koko ajan ollut tämä: koira syö normaalisti, juoksee ja leikkii. Ennen diagnoosia koiraa lenkitettiin aktiivisesti. Kyseessä on juuri kolme vuotta täyttänyt avustajakoira, joka on käynyt tarkat eläinlääkärin tarkastukset läpi ollen täysin terve.

Huono ennuste kerrottiin meille heti. Hoitojen avulla lisää hyvää elinaikaa voisi saada puolesta vuodesta vuoteen. Hoidot ovat kalliita, jonka vuoksi moni ei niitä lähde edes kokeilemaan. Uunon koulutus on kuitenkin maksanut tähän mennessä jo tuhansia ja tuhansia euroja, joten päätimme, että tässä emme luovuta.

Eikö köyhällä ole oikeutta omistaa eläintä?

Eräs henkilö kommentoi, että jos on itse päättänyt hoitaa koiransa syöpää, niin sen saa kyllä itse kustantaa. Ilmeisesti tämä oli vastaisku niille kommenteille, jossa kysyttiin, voisiko Uunon hoitokuluissa jotenkin tukea. Aivan totta! Minä tein valinnan hoitaa nuorta koiraani. Ilmoitin myös julkisesti, että jos joku haluaa auttaa, Uunon fanikaupassa on vielä tuotteita myytävänä. Kerroin myös, että olemme itse varautuneet yllättäviin eläinlääkärikustannuksiin. Toivoin kuitenkin, että ihmiset, joilla on itsellään tiukkaa eivät osallistu hoitokuluissa tukemiseen.

Köyhä lemmikinomistaja voi säästä verorahoja

Kelan minimieläke on pieni, enkä kylve rahassa. Koira on ollut minulle se voimavara, joka auttanut jaksamaan vaikeissa tilanteissa. Se on ollut paras aivovammakuntouttaja. Se on tehnyt minusta myös kekseliään. Olen muun muassa ideoinut Avustajakoirayhdistykselle erilaisia tempauksia, joilla avustajakoiran koulutukseen saisi apua. 

Eläimillä on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin. Se, että köyhä omistaa koiran voi säästää veronmaksajilta pitkän pennin: vähemmän sairaalakäyntejä, terapiatunteja ja käytettyjä lääkkeitä. 

Eikö ole jokaisen oma asia, mihin haluaa rahaansa laittaa?

Asioilla on aina kaksi puolta. Yksi arvostelee ja toinen haluaa auttaa. Ennen tapaturmaani tulin hyvin toimeen taloudellisesti. Autoin itse tuolloin monia tahoja rahallisesti, koska aikaa konkreettiseen auttamiseen minulla ei juuri töiden takia ollut. Kysymys kuuluukin, voiko joku auttaa väärin? Kai auttaja saa itse valita avustettavan kohteen? 

Hoidatat sitten lemmikkiäsi tai lopetat sen, kommentoijan mielestä toimit väärin

Osa Uunon lääkkeistä on tehonnut hyvin ja koiran vointi on ollut hyvä. Entisenä eläintenkouluttajana koen, että seuraan koiran kuntoa hyvin kriittisesti. Eläinlääkäriin mentäessä olen myös joka kerta varautunut tekemään lopetuspäätöksen, jos sille on tarve.

Yhden lääkkeen jälkeen Uuno oli pari päivää vaisu, mutta kun se alkoi vaikuttamaan, koirasta tuli tosi energinen. Syöpäsolujen määrä veressä laski lähes normaalitasolle ja tilanne vaikutti todella hyvältä.  Viime viikolla otetussa verikokeessa syöpäsolut olivat nousseet ja nyt palaamme takaisin lääkkeeseen, joka tuntui purevan.  

Elän Uunon sairautta realistisesti, ilman vaaleanpunaisia laseja. Eläinlääkäri ei anna mahdollisuutta liikaan optimismiin. Lääkäri antaa ennusteen ja etiikka velvoittaa, että eläin ei saa kärsiä. Espanjan reissumme aikana olin antanut eläinlääkäreille luvan lopettaa Uunon, mikäli sen vointi menee huonoksi. Se on rakkautta. Rakkautta on myös se, että seuraamme Uunon vointia viikoittain yhdessä eläinlääkärin kanssa ja se saa tarvittavat hoidot. Minusta olisi tuntunut väärältä, olla kokeilematta hoitoja. Mutta onko minun tunteillani merkitystä, kun kyse on minun omistamasta eläimestä?

Kommentoi